Pilvi ja Pyry

Se on hellurei ja hellät tunteet! Tämä blogi lopettaa tähän ja siirtyy aidan vihreämmälle puolelle. Jatkossa siis näemme alla olevassa osoitteessa.

http://lapsettaa.blogspot.com/

Päätinpä eilen sitten kehua, kun täälä ei tapahdu mitään. Tunti sen jälkeen alko tapahtuun nimittäin!

Katselin parvekkeelta horisonttiin ja mietin ääneen, että taitaa aurinko painua mailleen, kun nin hämärää on. Siinä samassa löi ensimmäinen salama! Jyrinä alkoi samantien ja sade! Eturintama saavutti meidän talon varmaan viidessä minuutissa ja siitä alkoikin toista tuntia kestänyt valoshow! Jyrisi, paukkui ja räiski, ku talvisodassa konsanaan. Parvekekalusteet meinas lähteä lentoon, joten oli pakko mennä pelastamaan niitä kesken kaiken.

Ette muuten usko, mutta seistiin molemmat parvekkeella kuvaamassa ukkosta videolle. Jopa minä, joka joskus veti paniikin ensimmäisestä jyrähdyksetä! Ilma oli ihanan viileä ja jokapuolella salamoi, välillä oli pimeää, välillä ihan valoisaa. Tosi hienoa katsella, kun kaupan parkkipaikalla oli trombi joka nosti roskia ja hiekkaa pyörteeseen.

Rakeita me ei saatu, mutta muuten oli loistava esitys. Kiitos!!!

Olen huomannut, että elämä on tässä ja nyt. Eikä pelkoaan voita, jos ei sitä kohtaa.

Kiitos kovasti Venäjälle, kun lykkääväät meille myrkkyjään. Mulle ois kyllä riittäny vuoden 86 ydinvoimalaonnettomuus, mutta pakkohan niiden on muutakin kiusaa keksiä. Täällä sitä kökötetään kotona lapsien kanssa, kun naapurimaa lähettää savumerkkejä. Uutisissa käskettiin pitää ikkunat kiinni ja lapset kotona mieluiten. No ei kauheesti tee itelläkään mieli tonne ulos. Siel on kuuma ja kostee ilma viel savun lisäks. Haju on yök ja näkökin harmaa.

Sisällä kökkiminen ei toisaalta ollut huono idea, koska herra oppi tänään ryömimään. Täällä mentiin pitkin lattiaa kauheeta vauhtia mitä oudoimmilla menetelmillä. Mamman mielestä paras oli mahan alle asetettu pehmolelu jonka avulla oli helppo liukua.

Intiassa tulvii, Venäjällä savuaa, muualla suomessa on trombeja, syöksyvirtauksia, ukkosta ja isoja rakeita. Mitäs meillä…? julmetun kosteeta, nahkeeta, hikistä, harmaata, mutta samalla myös hyvin kuivaa. Nurtsi on aavikon värinen, puut kohta lehdettömiä ja ihmiset kiehuu sisältä. Tyypillinen tulevaisuuden kesä siis menossa. Jatketaas ihmiset samaan malliin tän maailman saastuttamista, niin ei tarvii noiden jälkipolvien kovin kauaa miettiä miten viettävät aikaansa tällä pallolla. Tai siis, millä pallolla, kun joku idiootti varmaan keksii jonkun kivan aseen millä tehdä itsemurhaisku ja se siitä pallosta sitten.

Oletteko muuten miettineet, jos Venäjä ei saa palojaan sammumaan… Katoaako Venäjä kartalta?

Näissä tunnelmissa savunhajuinen, makuinen ja näköinen Vantaa vaikenee toistaiseksi.

“Nyt se on seonnu lopullisesti.” Tais helle sekottaa raukan pään.” Siinä muutama kommentti tänään.

Kaikkihan lähti siitä, että oli säästänyt rahaa ja odottanut s-kaupan tuplabonuspäiviä. No, elokuussa Prismoissa on nyt sit tuplabonarit menossa, joten menin ostamaan muksuille jumalattoman satsin ruokaa yms. kaappiin. Samalla reissulla ajattelin ostaaa itelleni jotain kivaa, mutta en löytänyt. Sitä sit manailin miehelleni…

Mies sitten hokas jossai vaihees, et tarjolla ois kivat sukkahousujen tapaset legginssit. Noh, mammapa osti ne. Sen jälkeen tajusin, ettei mulla ole vaatetta niiden kanssa. Niinpä paineltiin sitten Kappahliin… Siellä olin jo aiemmin bongannut muutamat vaatteet, joita en ollut raaskinnut ostaa. Silmiin osui vielä parempi kohde ja niin uusi HAME sai hyvän kodin! Siis oikeasti, mä ostin HAMEEN!!!! (älkää nyt pyörtykö sentää siellä ruudun ääressä) Tiedän, että kuulostaa hullulta, kun ihminen joka tenavana juoksi se ainoa hame/mekko päällä ekaan kuralammikkoon saadakseen housut kaikenmaailman kissanristiäisiin, menee ja ostaa hameen.

Huomenna pitäs mennä kiipeileen ja Sipulille soitin ja kerroin asiasta, niin puhelu meni about näin:
Mamma: ” Et arvaa mitä ostin tänään.”
Sipuli: “No en…”
Mamma: “menin ostaa hameen…”
Sipuli: “Niin mitä ostit?”
Mamma: “Ostin siis hameen…”
Sipiuli: “Niin siis…???”
Mamma: “Joo, joo, hameen.”
Sipuli: Nonni, tota mitä sä siis ostit?”
Mamma: “Hameen…”
Sipili: ” *?=%¤// (loppu sensuroitu) Sun on parasta laittaa se huomenna päälle tai mä en lähe mihinkään, koska mä tiedän ettet sä osta koskaan HAMETTA!!!”
Mamma siihen tyynesti: Selvä, eli yksi mamma hameella tilattuna aamulla kotiovelle.”
Sipuli: “Mä en usko vieläkään…”

Niinpä niin….

Mut suurin ylläri tuli siin, et mietin sit noiden jälkeen, ettei mulla oo kenkiä sen hameen kanssa. Mentiin K-kenkään ja heti ovella silmiin osu sairaan hienot niitti-avokkaat. Hintaa 40e, mikä on aika paljon tän tason kuluttajalle, ku mä. Meikän kengät vuodessa maksaa varmaa ton verran yhteensä. Noh,päätin rakastua niihin kenkiin ja ostaa ne. Mies otti kengät, painu kassalle, maksoi ne ja toivotti hyvää hääpäivää. Muistin kyllä päivän, mutta eipä tuo rontti yleensä mitään juhlapäiviä juhli, saatika lahjoja hanki. Silä olinkin ihan ulalla.

Päivä meni ihanasti ja olo on onnellinen. 2-vuotta naimisissa, täähän on jo saavutus!! Pidempään, kuin eka liitto. Edelleen pyyhkii hyvin, joten eiköhän se kolmaskin vuosi sieltä tule vastaan.

Mukavaa ja rakkauden täyteistä viikonlopun jatkoa kaikille!!!

Muistatko ne tilanteet, kun tapasitte uusia lapsia ja äitisi sanoi “mene leikkimään hänen kanssaan.” Pahimmassa tapauksessa äitisi kysyi ensin lapsen nimeä ja esitteli sinut ja kertoi ikäsi. Itse seisoit vaivaantuneena ja punastelevana vieressä. varsinkin jos kyseessä oli vastakkaisen sukupuolen edustaja.

Itse muistan, tai muistin vähän myöhässä.

Oltiin neidin ja herran kanssa juuri palattu kaupasta, kun jäimme pihaan. Ulkona tuuli kovasti, mutta oli ihanan raikas ja viileä ilma. Neiti käveli ja kiipeili pitkin poikin ja herra veteli sikeitä vaunuissa. Siihen tupsahti jostain pieni poika ja tervehdin häntä. Ei mitään vastausta. Ilmeisesti kielletty puhumasta vieraille tai sitten oli vaan ujo. Hetken siinä neitiä piiritettyään, kysyin kuitenkin nuorenherran nimeä ja tulihan se sieltä. Kyselin vielä iänkin ja esittelin neidin ikää myöden.

Hyvin nuo juttuun tulivat, kun kotiinlähdön hetkellä nuoriherra kysyi voiko neiti tulla ulos vielä ruokailun jälkeen. Meinas mammalla revetä kilometrin mittainen nauru, mutta pidin pokkani. Kerroin missä neiti asuu ja pyysin huomenna hakemaan ulos päiväunien jälkeen. Tosin neidin esiliina “mamma ja herra” lähtevät valitettavasti mukaan nuorten treffeille, koska neiti on vähän liian nuori lähtemään yksin.

Ehkä eniten koko hommassa nauratti neidin kotiintulo, kun ampas heti ovelta hakemaan peilin ja kamman. Jouduin sitten kampaajapuuhiin.

Onko oikein sanoa, että ulkona on ihanan synkkää? Tää mamma toivoo oikein kunnon ukonilmaa niin, et saa vapista pelosta. Ei oo tänä kesänä eksyny sellasta tänne ja kaikki kehu tänä aamuna miten joka puolella on viime yönä ukkostanu. Hmph! Meiät on taas unohdettu!!! *ärrrrr* Nyt kyllä näyttää niin synkää olevan ja tuulee oikein kunnolla, että piti raivata parveke tavaroista. Lasitettu ois kiva, kun ei haittais toi tuuleminen, mutta tääl lähtee kamat lentoon.

Toiset ne tuunaa autoja, tämä mamma rattaita.

Todellakin. Palo käämit, kun herra tahtoo istua, mutta ei osaa. Ehkä minuutin (jos sitäkään) se istuu suorassa,puolimakaavassa asennossa ja sitten valuu alasmutkalle. Lähde siinä sitten pidemmälle matkalla,varsinkaan jos on vähänkään kiirus. Toistasaa nostaa100m:n välein ylös. Niinpä sisäinen “tuning-mammani” puhkesi kukkaan ja näppäränä ihmisenä tein herralle vyön vaunuihin. Meillä kun sattui olemaan vanha turvakaukalo jota ei enää kehdannut antaa edes eteenpäin, niin nappasin siitä vyöt irti ja ompelin sen haarakiilan rattaisiin ihan käsin. On helppo siirtää sitä mukaa, kun herra kasvaa, kunnes osaa istua ilman valumista. Loput vyöt olikin helppo vaan pujotella selkänojan takaa ja vähän viritellä. Hommaan meni n. puoli tuntia, joten nopeeta oli.

Käytiin testaamassa puistossa ja kaupassa tuunattuja kiesejä ja hyvin toimi!!!

Posti vähän mokailee taas…

Tuli neidin nimellä kirjekuori jossa oli miehen postia. Kyseinen posti oli mennyt vanhaan osoitteeseen jo ties kuinka kauan aikaa sitten. Kuoreen oli sitten vielä laitettu meidän postinumero ja paikkakuntaan Helsinki. Ei siis mikään ihme, että postit hukkuu matkalla ja laskuja karhutaan, kun ei suomessa postin työntekijöiltä vaadita edes luku/kirjoitustaitoa.

Neidin valjaatkin saapuivat tänään postissa. Kokeiltiin niitä kotosalla ja olen tyytyväinen niihinkin. Neiti puki ne iloisena ylleen ja ihmetteli niiden tarkoitusta. Ehkä parin viikon päästä niitä ei enää pueta niin iloisesti, kun niiden tarkoitus selviää.

Lauantaina ois edessä koko perheen voimin Linnacruising Hämeenlinnassa. Upeita jenkkejä ja harrikoita ja hyvää musaa. Aamulla sitä ennen pitäs raahata Carenat Jumbolle ja saada niistä vähän rahaakin. Siinä olikin sitten kaikki suurempi myytävä taas vähään aikaan. Hyppykiikkua, sitteriä ja lelualustaa yms. en ole saanut vielä menemään, mutta sitkeästi pitää vaan koittaa. Kyllä ne yleensä jossain vaiheessa on menneet.

Nyt se on sitten varattu. Itelle vois varmaan olla aiheellista kans, mutta neidin hampaat menee edelle tällä kertaa. 31.8 saatiin aka, joten aika pahasti nuo Vantaan kaupungin sivut kyllä valehtelee. Siellä nääs oli, et 10kk jonot tarkastukseen menevillä. Käytännössähän se tarkoittaa siis sitä, että olisi heti syntymän jälkeen varattava aika, vaikka toisella ei ole edes hamapaita mitä näyttää.

Herralle varaan ajan sitten, kun eka hammas putkahtaa. Eli varmaan sit ens vuonna.

Pitäs lähtee katsastusasemalle muksujen kanssa, ku tuo Dodge pitäs laittaa mun nimiin. Ei vaan nappais raahata noit mukana ees taas. Kauppaankin ois mentävä. Niin ja tankille… Blaah…

Neiti on oppinut potkimaan palloa! Meillä on kovat ottelut aina iltaisin täällä. Herra ja minä kipitämme yhdessä neitiä vastaan. Mamma ei potki, vaan törkkii herran koipia pallon läheisyyteen ja yrittää saada herran tajuamaan mikä homman nimi olikaan. Hyvää liikuntaa kaikille ja neitikin nukahtaa sit helpommin.

Viime yö meni jo loistavasti neidin hampaiden kanssa ja 8h unet sain itekin.

Josko sitä koittas lykätä herralle välipalaa, ku neitikin varmaa kohta herää. Päästään sit lähtemään ajoissa.

No nyt ne kauan odotetut hampaat sitten tulee, ku sienet sateella. Ihme jos toinen on vähä kärttynen, kun 3 poskihammasta on tulossa. Neidillä on siis jo 5 hammasta.

Käytiin taas ässässä aiheuttamassa kaaosta kahdestaan. Neiti paineli omaan suuntaan ja mamma omaan. Neiti poimi tavaroita ja mamma vei takaisin… Toimii muuten iha hyvin, mutta vietyäni sen tavaran, neidillä oli jo uusi. 10min kauppareissu venyi tuntiin… Onneks sain huudettua ne valjaat, joten ehkä tää elämä vähä helpottuu vielä sen myötä.

Herra on päässyt muutaman kerran istumaan syöttötuoliin, kun neuvolasta saatiin lupa siihen. Kovasti tuo haluaa muutenkin istumaan. Varpaat löytyi eilen ja nyt niitä ihmetellään joka välissä, kun istutaan.

Mamma on vähän väsynyt, joten tästä tais nyt tulla aika lyhyt postaus. Neidin hampaiden tulo ei ole äänetölntä puuhaa ja pahin metakka sattuu aina öisin, joten omat unet on suht katkonaista laatua. (panda on siis palannut keskuuteemme)

Eih… Kaikki muut nukkuu ja on niin hiljaista, että pakko mennä itekin.

Eräänä aurinkoisena heinäkuun aamuna lintujen laulaessa mamma nousi virkeänä sängystä. Ikkunasta katsellessaan mietti miten ihna päivä tästä taas tulee. Voisi ulkoilla lasten kanssa ja viettää mukavan päivän puistoillen ja altaillen. Kuinka väärässä tuo mamma olikaan…

Lastenhuoneessa odotti pelätty vieras. Vieras jonka olisin voinut antaa jollekin muulle kokonaan. Joku on nimittäin vienyt mun ihanan neidin ja tuonut tilalle minimonsterin!!! Aamun hyvätuuli oli tipotiessään, kun katseli neitiä joka raivosi vaipanvaihdon ja aamupalan ajan. Hampaiden pesu meni nipinnapin ilman haukattuja irtosormia.

Lounaaseen mennessä joku kävi palauttamassa mamman oman neidin takaisin, koska ruokailu meni niin hienosti, kuten ennenkin. Päiväunille päästiin vielä helposti, mutta tunnin päästä kuului raivoava ääni. Miten joku on saanut meidän avaimet käsiinsä ja käy aina vaihtamassa tuota neitiä minimonsteriin?

Tänään neuvolassa alku meni hienosti. Nieti käveli ihan itse sinne ja oli niin aurinkoista. Yht’äkkiiä minimonsteri oli taas kehissä ja vauhti päällä. Aakkosten X oli tutumpi näky lattialla, kuin hymy neidin naamalla. Pois lähtiessä minimonsteri päätti, ettei halua jättää neuvola leluja sinne, eikä lähde kotiin. Herra huusi kaukalossa ja monsteri karkaili pitkin käytäviä mammaa karkuun. Taidettiin olla aika näky.

Kaappasin monsterin kainaloon ja herran toiseen käteen ja menoks. Kävely ei ollut enää kivaa, eikä rattaisiinkaan voinut istua, joten asvaltti kutsui. Snne se sukelsi shortsit jalassa aavistamatta miten siinä käy. Kotona luistaa hyvin muovimatolla, mutta eipä tuo asvaltti anna armoa…. Muutamalla ruttaantuneella nahalla selvittiin ja jumalattoman suurella itkulla.

Jotain hyvää tolla reissulla sentään tuli. Löysin neuvolan vaatekierrätyksestä neidille mekon ja herralle ens keväälle välikausi haalarin.

Kotona neidin lempilauseet taas tänään: “ei sitä, ei tota.” Huoh. Joku viel kerkis mainitteen, et tää pahenee tästä, joten vois antaa ton minimonsterin puoleks vuodeks vaikka jollekin. Halukkaat nostaa käden ylös…NYT!

Mikä ihana päivä! Kerrankin viileää ja kiipeily meni mitä parhaiten! Kunto alkaa palata kahden vuoden tauolta, koska nyt valloitin jo kolmannen uuden reitin! Aivan mahtava fiilis!!!

Neidin ja herran kanssa käytiin kaupassa ja puistossa tänään. Kauppareissu meni iha jees, lukuunottamatta erästä selkkausta… Neiti nimittäin päätti kriittisellä hetkellä (kassalla mamman ollessa maksamassa) karata seisomalaudalta ja kipitti onnessaan karkkihyllylle! Sieltä sitten saapui pieni tättähäärä kädet täynnä lakua ja suklaata. Kauhee huutohan siitä tuli, kun ei niitä ostettukaan.

Matkalla kotiin samainen neiti päätti karata uudelleen ja lähti itsekseen tutkimaan nurmikkoa ja läheistä mäntyä. Sitä sitten tiirailtiin oikein urakalla ja ihmeteltiin niitä pistäviä neulasia.

Ennen kotiin menoa käytiin vielä keinumassa omassa pihassa ja nappasin tyytyväisen herrankin siihen puukeinuun kiikkumaan. Oli ihana olla vaan lasten kanssa, ilman kiireitä ja nauttia yhdessä olosta. 1.5h myöhemmin päästiin viimein sisälle. Neiti paineli joka nappulan hississä, lukuunottamatta hälytysnappia. Stop-nappia kokeiltiin kyllä, mutta satuttiin juuri olemaan omassa kerroksessa, niin ei se mitään haitannut. Innoisssaan tuo on aina painamassa liikennevaloissakin nappeja. Kaukaa jo osoittelee niitä ja kiljuu riemusta.

Neiti siis kävelee ulkonakin jo melkein koko ajan ilman tukea ja mammaa. Mietinkin tässä, että ens kesänä voi olla vauhdikasta, kun nuo molemmat viilettää yhdessä eri suuntaan. Niinpä menin taas huutonettiin ja kas… Siellähän oli, kuin tilauksesta huudettavana valjaat! Osa on sitä mieltä, että se on sama, kuin veisi koiraa narussa. Oma mielipiteeni on, että lasten turvallisuus menee kaiken edelle. Mieluummin lapsi narussa, kuin auton alla.

Myin muuten eilen yhden turvakaukalon ja matkarattaat. Meillä kun ei niille ollut enää käyttöä ja noita kaukaloita nyt on joka suunnasta eksynyt, niin myydään eteenpäin. Carenatkin on netissä myynnissä, mutta siellä on niin paljon rattaita muutenkin, ettei niiden kaupaksi saaminen ole ihan helppoa. En kuitenkaan iha pilkkahintaan halua myydä niitä, koska ovat suht uudet ja ehjät.

Briot toimii loistavasti ja olen onnellinen, kun bongasin ne. Tänään laitoin kyselyä sisarusistuimesta niihin, joten saas nähdä tärppääkö. Toivottavasti, niin voisi mennä lenkkeilemään lasten kanssa. Neiti kun ei jaksa kuitenkaan mitään älyttömän pitkiä matkoja seistä siinä laudalla. Saatika kävellä.

Mies lähti töihin iltapäivällä ja ollaan taas kolmistaan täälä. Vähän tylsää ja outoa, koska neiti A. oli meillä 2 vikkoa kylässä. Oli niin kiva, kun oli seuraa.

Oikein mukavaa sunnuntain jatkoa!